Jos saisimme mahdollisuuden seurata pikakelauksella toisen planeetan tai jonkin yhdyskunnan toimia alusta loppua kohti, olisimme jokainen kovasti arvostelemassa populaation tekemisten typeryyttä ja järjettömiä toimintamalleja sekä ratkaisuja. Poimisimme näkemästämme myös ne kohdat, jolloin olisi kannattanut toimia toisin, nähdä tulevat ongelmat ja käyttää olemassa olevaa tietoa uhkaavan katastrofin ehkäisemiseksi. Näinhän b-luokan kauhuelokuviakin katsellaan, kun perinteinen juonikulku on tullut tutuksi. Itse emme tässä elämässämme tee niin, vaikka faktatietoa maapallon rappiollisesta tilasta on läiskitty kasvoillemme kuin märkää rättiä.

Meret ovat tutkimustulosten mukaan kalastettu tyypillisimmistä ruokakaloista olemattomiin viimeistään vuoteen 2050 mennessä, ruoantuotannossa vallitseva monokulttuuri köyhdyttää ennen niin hedelmälliset viljelysmaat palmu- ja soijaplantaasien alla - maissista, puuvillasta ja vehnästä puhumattakaan - teollisia lannoitteita ja geenimuuntelua käytetään häikäilemättömästi alati kasvavan ruokabisneksen ja ruoantarpeen nimissä, sademetsät hakataan matalaksi puuntuotannon ja viljelysmaan tarpeen verukkeella, tuotantoeläimet kärsivät vääjäämättä eläinaineksen jalostuksen ja taloudellisen tuoton maksimoinnin jaloissa, koko globaali markkinatalous aiheuttaa mittaamattomat päästöt ympäristöön, kun tuotteita kuljetetaan edes takaisin ympäri maapalloa ja tuotantoprosesseissa käytetään ympäristömyrkkyjä ja päästöjä aiheuttavia menetelmiä - paljon, tehokkaasti, nopeasti, halvalla...keinoja kaihtamatta. Tämä kaikki osataan edelleen verhoilla laput silmillä kulkevan kuluttajakansan eteen upeaksi "luomakunnan kruunun" voittokulkueeksi. Nähdäkseni voittokulkueen sijasta olemme ajaneet itsemme ansaan siinä vaiheessa, kun olemme syrjäyttäneet omavaraisuuden toisarvoiseksi asiaksi ja valinneet riippuvuuden muista valtioista, yhtiöistä, tuotteista, yhteisöistä.

Kukaan ei näytä ymmärtävän, että ratkaisu lähes kaikkiin globaaleihin, äärimmäisen vakaviin ja koko ihmiskuntaa koskettaviin ongelmiin on väestönkasvun pysäyttäminen. Tästä uskomattoman keskeisestä asiasta ei puhuta enää ollenkaan ja jos puhutaankin, niin ei ainakaan uhkaavaan sävyyn. Mutta kuten sanottua, on yksi ja ainut keino teipata sitä omaa, lähes poikki sahattua oksaa: väestönkasvun pysäyttäminen ja systemaattinen kääntäminen laskuun. Niin, en tarkoita systemaattista ihmisten tuhoamista, vaan syntyvyyden säännöstelyä jokaisessa maapallon kolkassa. Niin, ja nyt joku huutaa että syntyvyyden rajoittaminen on ihmisoikeuksien vastaista. Kyllä on tekopyhää vedota ihmisoikeuksiin, kun vähintään kolmanneksen pienempi maapallon väestömäärä kohottaisi takuulla elinolosuhteita kautta linjan verrattuna kolmanneksen lisäykseen (joka on tätä vauhtia toteutumassa ennemmin tai myöhemmin). Niin, no mutta riittäisihän ravinto nytkin kaikille, mutta se ei jakaudu tasaisesti. No eipä varmasti jakaudu, kun monikansalliset suuryhtiöt jylläävät mielivaltaisesti "vapaan markkinatalouden" pelikentällä. Vähemmän ihmisiä = enemmän elintilaa = vähemmän ruokittavia suita = paremmat mahdollisuudet omavaraiseen ravinnontuotantoon = vähemmän riippuvuutta teollisesta ravinnontuotannosta = enemmän töitä = vähemmän turhautuneisuutta ja masentuneisuutta = enemmän elämisen tarkoituksellisuutta = enemmän onnellisuutta. Niin, eihän se näin suoraviivaista varmasti ole, mutta voin laittaa pääni pantiksi, että planeettamme voisi paremmin 4 miljardia luomakunnan kruunua, kuin 7 miljardia samanmoista oman oksan sahaajaa pinnallaan.